Aamunkoiton Lupaus
Aatu on virtuaalihevonen
"Aatu oli tosi asiallinen ja reipas ihan kokoajan, ja tunti oli varsin onnistunut. Aatu kuunteli hyvin apujani kokoajan, eikä sillä ollut aikomustakaan tehdä jekkuja."
- kirjoitti Mochi 11.1.2013
- kirjoitti Mochi 11.1.2013
kuvat © Tiia Tahvanainen
Jos Aatu olisi ihminen, se olisi se vanha harmaapäinen ukki, jolla tuntuu olevan aina jotain jännittävää kerrottavaa sen nuoruudesta. Aatu on ollut Zephyressä vuodesta 2009 asti, eli se oli yksi tallin ihkaensimmäisistä hevosista. Vuosien varrella ruuna on valloittanut monet sydämet, ja jatkaa sitä edelleen, vaikka sillä ei olekaan enää yhtä paljon puhtia kuin ennen. Aatu ehti saada myös yhden jälkeläisen - ruunan nimeltään Lumi. Lumen ja Aatun voi nähdä tarhan reunoilla syventämässä isä-poika-suhdettaan, ja Lumi onkin yksi niistä ainoista hevosista, jotka vielä saavat Aatun riehumaan kuin pieni varsa. Aatun kanssa Zephyren arkea on aikaisemmin luonut Sofia, joka hoiti Aatua monta vuotta.
Nimi
Rotu Säkäkorkeus Rekisterinumero |
Aamunkoiton Lupaus
suomenhevonen 165 cm VH11-018-0725 |
Kutsumanimi
Sukupuoli Omistaja Koulutus |
Aatu
ruuna Pinja, VRL-10701 heA, re100cm |
Yleisesti Aatu on oikein sympaattinen ja suloinen ruuna, jonka kanssa jokaisen on varmasti ilo tehdä töitä. Ruuna ei turhia hötkyile, oli kyse sitten hoitamisesta tai ratsastamisesta, mutta ei se mikään laiska poninpullukkakaan ole.
Aatu tykkää kyllä omia kaiken, puhuimme sitten tammoista tai ruoasta. Se haluaa paljon huomiota ja ihmisiä ympärilleen. Ruoan kanssa taas sen pitää mielestään saada aamuheinät ennen muita, vaikka eihän se nyt tietenkään aina käy päinsä. Tällöin Aatu saattaa turhautuneena potkaista seinää mutta ei se sitäkään kovin usein tee.
Aatua hoitaessa ja tunnille laittaessa pitää olla vähän kokeneempi, koska ruuna yrittää usein napata hoitovälineen hoitajan kädestä, ja jos sitä ei anna sille, saattaa Aatu yrittää näykkäistä. Silloin pitää komentaa tiukasti, eikä saa kuitenkaan antaa Aatulle periksi missään vaiheessa. Varusteet Aatulle saa helposti päälle.
Ratsastaessa on oikein mukava. Aatun vauhdin saa päätettyä ihan ratsastaja itse. Aatu ei ole mitenkään erityisen herkkä, muttei laiskakaan. Se tajuaa kyllä heti mitä tiukka pohjeapu tarkoittaa, ja nostaa ravin tai laukan, mitä ratsastaja sitten pyysikään. Apujen pitää kuitenkin olla selvät, tai ruuna voi mennä sekaisin ja tehdä väärän asian tai vain jättää kaiken tekemättä.
Aatulla voivat ratsastaa minkätasoiset tahansa, koska se käyttäytyy kiltisti piti sitten hypätä 120 sentin ratoja tai kävellä kiltisti talutuksessa pieni lapsi selässään. Kouluratsastuksessa Aatun saa aika helposti muotoon ja sitä kautta peräänantoonkin. Normaalit pohkeenväistöt vielä sujuvat, mutta korkeaan kouluun siirryttäessä ei Aatu enää tajua mitään. Noh, onneksi sen ei heA-tasoisena oikeastaan tarvikaan osata.
Esteillä Aatu on todella innokas, eikä kieltäytymisistä ole tietoakaan. Innokkuudestaan huolimatta Aatu antaa kuitenkin ratsastajan ohjata itseään, eikä kaahaile esteiden välissä miten sattuu. Se tottelee apuja yhtä hyvin kuin kouluratsastuksessakin.
Maastossa Aatu saattaa venähtää vähän laiskaksi. Kyllä siihen kuitenkin vauhtia saa laitettua, etenkin jos edessä häämöttää sopiva kohta laukkasuoralle! Maastoesteillä laiskuutta on kuitenkin turha kuvitella. Se on suurinpiirtein samanlainen kuin kenttäesteilläkin.
Aatu tykkää kyllä omia kaiken, puhuimme sitten tammoista tai ruoasta. Se haluaa paljon huomiota ja ihmisiä ympärilleen. Ruoan kanssa taas sen pitää mielestään saada aamuheinät ennen muita, vaikka eihän se nyt tietenkään aina käy päinsä. Tällöin Aatu saattaa turhautuneena potkaista seinää mutta ei se sitäkään kovin usein tee.
Aatua hoitaessa ja tunnille laittaessa pitää olla vähän kokeneempi, koska ruuna yrittää usein napata hoitovälineen hoitajan kädestä, ja jos sitä ei anna sille, saattaa Aatu yrittää näykkäistä. Silloin pitää komentaa tiukasti, eikä saa kuitenkaan antaa Aatulle periksi missään vaiheessa. Varusteet Aatulle saa helposti päälle.
Ratsastaessa on oikein mukava. Aatun vauhdin saa päätettyä ihan ratsastaja itse. Aatu ei ole mitenkään erityisen herkkä, muttei laiskakaan. Se tajuaa kyllä heti mitä tiukka pohjeapu tarkoittaa, ja nostaa ravin tai laukan, mitä ratsastaja sitten pyysikään. Apujen pitää kuitenkin olla selvät, tai ruuna voi mennä sekaisin ja tehdä väärän asian tai vain jättää kaiken tekemättä.
Aatulla voivat ratsastaa minkätasoiset tahansa, koska se käyttäytyy kiltisti piti sitten hypätä 120 sentin ratoja tai kävellä kiltisti talutuksessa pieni lapsi selässään. Kouluratsastuksessa Aatun saa aika helposti muotoon ja sitä kautta peräänantoonkin. Normaalit pohkeenväistöt vielä sujuvat, mutta korkeaan kouluun siirryttäessä ei Aatu enää tajua mitään. Noh, onneksi sen ei heA-tasoisena oikeastaan tarvikaan osata.
Esteillä Aatu on todella innokas, eikä kieltäytymisistä ole tietoakaan. Innokkuudestaan huolimatta Aatu antaa kuitenkin ratsastajan ohjata itseään, eikä kaahaile esteiden välissä miten sattuu. Se tottelee apuja yhtä hyvin kuin kouluratsastuksessakin.
Maastossa Aatu saattaa venähtää vähän laiskaksi. Kyllä siihen kuitenkin vauhtia saa laitettua, etenkin jos edessä häämöttää sopiva kohta laukkasuoralle! Maastoesteillä laiskuutta on kuitenkin turha kuvitella. Se on suurinpiirtein samanlainen kuin kenttäesteilläkin.
Huomioitavaa
|
Jälkeläiset
|