Ratsastuskoulu Zephyre
Pohjois-Pohjanmaalla Suomessa sijaitseva Zephyre on rakennettu vanhan maatilan paikalle. Vanhoista rakennuksista on säilynyt tosin vain pieni lato orilaitumen takana. Se on häivähdys menneisyyttä touhua ja tohinaa kuhisevan tallipihan reunalla. Sen vierellä kasvaa tammi, joka on melkein yhtä vanha kuin lato itse. Lahonnut rakennus meinaa jäädä koivuntaimien taakse, mutta erottuu silti yhtä selvästi kuin sata vuotta sitten - vaikka punainen maali onkin kulunut pois. Samalla kun poneja viedään maneesiin, kentän hiekka pöllyää ja joku työntää kottikärryjä lantalaa kohden, lato pysyy paikallaan kaikessa rauhallisuudessaan. Se tuntuu seuraavan jokaista liikettä, jokaista askelta. Ladolta ei jää mikään huomaamatta.
Zephyre on ainakin päiväsaikaan täynnä elämää. Jos etsii hiljaisia hetkiä hoitohevosensa kanssa, pitää joko lähteä maastoon tai ajoittaa tallivisiittinsä aamukahdeksan paikkeille. Vaikka joka päivä ei olisi tunteja, on paikalla aina hoitajia ja yksityisten omistajia touhuamassa omien ratsujensa kanssa. Tallinomistaja Pinja on paikalla joko koko päivän, aamusta iltapäivään tai päivästä iltaan. Yrittäjänä kun on helppo päättää aikataulunsa itse. Muu henkilökunta talliapulaisista ratsastuksenopettajiin on varmasti mukana äksönissä pitkin päivää, ja jos jokin askarruttaa eikä heitäkään löydy, voit aina kysyä kysymyksesi joltain hoitajalta.
Zephyre on ainakin päiväsaikaan täynnä elämää. Jos etsii hiljaisia hetkiä hoitohevosensa kanssa, pitää joko lähteä maastoon tai ajoittaa tallivisiittinsä aamukahdeksan paikkeille. Vaikka joka päivä ei olisi tunteja, on paikalla aina hoitajia ja yksityisten omistajia touhuamassa omien ratsujensa kanssa. Tallinomistaja Pinja on paikalla joko koko päivän, aamusta iltapäivään tai päivästä iltaan. Yrittäjänä kun on helppo päättää aikataulunsa itse. Muu henkilökunta talliapulaisista ratsastuksenopettajiin on varmasti mukana äksönissä pitkin päivää, ja jos jokin askarruttaa eikä heitäkään löydy, voit aina kysyä kysymyksesi joltain hoitajalta.
Esittely
Hevosemme asuvat tilavassa, remontoidussa tallissa, jossa on hyvä ilmastointi. Talvella ihmisten suosimat paikat kuten toimisto, oleskelutila ja satulahuone lämmitetään niin, että sisällä voi kävellä vaikka t-paita päällä. Kesällä talli taas on mukavan viileä paikka jonne voi paeta pahimpia helteitä.
Tämä "ei niin pieni muttei suurikaan" päätalli on paikka, josta löytää oikeastaan melkein mitä vaan. Pinja istuu toimistossaan juomassa kaakaota ja muutama hoitaja harjailee hoitoheppojansa käytävillä. Pari tallilaista lisää istuu oleskeluhuoneen sohvilla toisella nenä kiinni uusimmassa Villivarsa-lehdessä. Ja tietysti ainakin melkein koko katras reippaita tuntihevosiamme odottaa karsinoissaan että pääsisivät sieltä jonnekin. Punainen ulkoasu kielii lämminhenkisyydestä ja iloisista muistoista - meidän talliamme katsoessa ei voi sanoa "kaikki ei ole sitä miltä näyttää" koska se on juuri sitä miltä näyttääkin.
Päätallissa on myös ullakko, jossa leirien aikana yövytään. Oleskelutilassa on kattoluukku, josta voi vetää esille vintille johtavat tikapuut. Siellä on sähköt, ja tila on koko päätallin mittainen. Perimmäinen osa on kuitenkin täynnä rojua. Leiriläisille on muutama kerrossänky sekä pari ylimääräistä patjaa, hylly täynnä hevoskirjoja ja lautapelejä, sekä radio.
Tarhoja meiltä löytyy viisi, kaksi isompaa ja kolme pienempää. Kaikkina muina vuodenaikoina paitsi kesällä hevoset viettävät päivänsä tarhassa aamupäivän yhdeksästä kahteen, ellei sää estä sitä. Isot tarhat ovat ruohopohjaisia, pienissä on hiekkaa. Yksityisten omistajien kannattaa tarhata hevosensa vasta iltapäivällä, jolloin tuntihevoset ovat sisällä tallissa.
Tämä "ei niin pieni muttei suurikaan" päätalli on paikka, josta löytää oikeastaan melkein mitä vaan. Pinja istuu toimistossaan juomassa kaakaota ja muutama hoitaja harjailee hoitoheppojansa käytävillä. Pari tallilaista lisää istuu oleskeluhuoneen sohvilla toisella nenä kiinni uusimmassa Villivarsa-lehdessä. Ja tietysti ainakin melkein koko katras reippaita tuntihevosiamme odottaa karsinoissaan että pääsisivät sieltä jonnekin. Punainen ulkoasu kielii lämminhenkisyydestä ja iloisista muistoista - meidän talliamme katsoessa ei voi sanoa "kaikki ei ole sitä miltä näyttää" koska se on juuri sitä miltä näyttääkin.
Päätallissa on myös ullakko, jossa leirien aikana yövytään. Oleskelutilassa on kattoluukku, josta voi vetää esille vintille johtavat tikapuut. Siellä on sähköt, ja tila on koko päätallin mittainen. Perimmäinen osa on kuitenkin täynnä rojua. Leiriläisille on muutama kerrossänky sekä pari ylimääräistä patjaa, hylly täynnä hevoskirjoja ja lautapelejä, sekä radio.
Tarhoja meiltä löytyy viisi, kaksi isompaa ja kolme pienempää. Kaikkina muina vuodenaikoina paitsi kesällä hevoset viettävät päivänsä tarhassa aamupäivän yhdeksästä kahteen, ellei sää estä sitä. Isot tarhat ovat ruohopohjaisia, pienissä on hiekkaa. Yksityisten omistajien kannattaa tarhata hevosensa vasta iltapäivällä, jolloin tuntihevoset ovat sisällä tallissa.
Laitumia käytetään kesällä kesäkuusta elokuuhun. Silloin hevoset ovat ulkona yötä päivää, ellei tule aivan hirveitä myrskyjä joiden ajaksi ne otettaisiin sisälle. Kummallakin laitumella on muutama pihatto jonne hevoset pääsevät sateen- ja tuulensuojaan.
Tämän linkin takaa löydät listat, joista selviää mihin karsinaan kukin heppa menee. Samat tiedot lukevat myös hevosten sivuilla.
Tämän linkin takaa löydät listat, joista selviää mihin karsinaan kukin heppa menee. Samat tiedot lukevat myös hevosten sivuilla.
Ihan lähellä talleja ja tarhoja on kaksi maneesiamme sekä kenttä. Maneeseista toinen on vapaassa käytössä tuntilaisilla ja hoitajilla, toinen on tarkoitettu vain yksityisten omistajien käyttöön. Kentällä pidetään yleensä kaikki ratsastustunnit keväällä, syksyllä ja kesällä, maneeseja käytetään lähinnä vain talvisin. Kummatkin maneesit lämmitetään pahimpien pakkasien ajaksi jotta hevosen selässä ei tarvitse hytistä.
Tallin ympärillä on paljon metsää ja hyvin monimuotoista maastoa. Reiteillä ei myöskään tarvitse pelätä eksymistä, koska suuntakylttejä on joka tienkulmassa. Viitisen kilometrin päässä on naapuritallimme Järvijoutsen, jonka vieressä on meidänkin käytössämme oleva järvi. Pellot, metsät, suot, maastoesteradat ja pienempi lampi odottavat innokkaita maastoilijoita. Eikä unohdeta kahden kilometrin säteellä meistä olevia lopettaneen naapuritallimme Confine of Horsesin tyhjiä tiloja, jos autiot rakennukset yhtään kiinnostavat. Jos kaipaat vain lyhyttä, mukavaa reittiä, lähtee tammalaitumen vierestä todella kaunis maisemareitti. Siellä kulkee puro ja polun vieressä on koivikkoa ja voikukkaniittyjä. Kurkkaa maastokarttamme (alla), ettet eksy!